Kirjoitukset

Paljon palveluja tarvitsevat ovat sote-uudistuksen kovaa ydintä

 

Sote-uudistukseen liittyvää keskustelua on hallinnut terveyspalvelujen saatavuus; miten nopeasti pääsee lääkäriin ja miten kaukana on terveysasema. Todella tärkeitä asioita,  mutta näiden asioiden kuntoon laittamiseksi ei tarvittaisi näin isoa uudistusta ja kokonaan uutta demokratian tasoa.

 

Uudistuksen kovaa ydintä ovat lopulta paljon palveluja tarvitsevat, sellaiset ihmiset, joille ei riitä vain TE, vaan he tarvitsevat myös rinnalle SO:n, ja näiden todellisen toimivan integraation. Tällaisia ryhmiä ovat mm. iäkkäät, vammaiset ihmiset, lastensuojelun asiakkaat, päihde- ja mielenterveyskuntoutujat, erityislasten perheet jne. Tutkimukset ovat osoittaneet, että 10-20% asiakkaista muodostavat 80-90% palvelukustannuksista.

 

Jos onnistumme sote-uudistuksella tehostamaan paljon palveluja tarvitsevien ihmisten palvelukokonaisuuksia, selviämme tulevaisuudessa  myös vähemmän palveluja tarvitsevien  tarpeista. Väestön voimakas ikääntyminen on väistämätön sosiaali- ja terveyspalvelujen haaste .

 

Asiakkaan palveluketju aina tarpeen arvioinnista palvelusuunnitteluun, päätöksentekoon ja toimeenpanoon on juuri niin vahva kuin prosessin heikoin lenkki.   Palvelujen väärin kohdentamisesta, asiakkaiden pompotuksesta ja poissulkemisesta on päästävä eroon. Tarvitsemme aitoa moniammatillisuutta ja toimivat it-palvelut. Tiedon on kuljettava asiakasta seuraten ja digipalvelujen on oltava helppokäyttöisiä ja saavutettavia myös apuvälinekäyttäjille.

 

Mutta tarvitsemme myös moniäänisen luottamushenkilöhallinnon, jolla on ymmärrys tästä kokonaisuudesta ja kykyä  rivakkaankin päätöksentekoon. Kaikesta valmistelusta huolimatta ensi vuosi on työntäyteinen myös luottamushenkilöille.  Mukana tulisi olla myös niitä ihmisiä, joilla on omakohtainen kokemus siitä, miten koko arki pysähtyy, jos sote-palvelut  eivät toimi,  Heidän joukossaan on kovin paljon niitä ihmisiä, joiden elämän korkein kynnys on se ulko-oven alla oleva.

 

Merja Heikkonen (#320)

neuvotteleva virkamies

Tuusula

 

Jäävätkö järjestöt hyvinvointialueella nuolemaan näppejään?

 

Ennaltaehkäisevän järjestötoiminnan tarpeet ja merkitys ei katoa sote –uudistuksessa. Pääasiassa tai täysin vapaaehtoisten voimin toteutetut ennaltaehkäisevät palvelut lapsille, nuorille, perheille, ikäihmisille ja monille erityisryhmille ovat keskeisessä asemassa terveyden ja hyvinvoinnin turvaamisen kannalta. Kuuntelin  MLL:n asiantuntijaa Uudenmaan alueen sote- järjestöjen tilannekuvasta nyt ennen aluevaaleja. Tilaisuudessa palattiin myös Keusoten alueen syntyhistoriaan, jolloin sotejärjestöjen avustuksia leikattiin rajusti ajatuksella, että myös ei –lakisääteiset palvelut järjestyisivät keskitetysti kuntayhtymän rahoittamina. Seuraavaksi jo tunnistin tuusulalaisena kuulijana omaa myötähäpeää, kun esille nostettiin Tuusula ja Hyvinkää kuntina, joissa kohdeltiin sote-järjestöjä tuolloin erittäin kehnosti. Sote-järjestöiltä vietiin rajusti paitsi toiminta-avustuksia, myös toimintatilojen käyttömahdollisuuksia. Ajallisesti tätä ei voi laittaa koronankaan piikkiin. Kuntien budjeteissa pitää jatkossakin olla riittävä varaus sote –järjestöjen toiminta-avustuksiin. Toimitilojen ei voi antaa kunnissa mennä sinisilmäisesti ainoastaan tulevan hyvinvointialueen hallinnoitaviksi.

Realiteetti jatkossakin lienee, että tuleva hyvinvointialueemme toteuttaa lakisääteisiä palveluja. Ei -lakisääteisten palvelujen tuottaminen kolmannen sektorin voimin tarvitsee rahaa. Kuntapäättäjillä on nyt ja jatkossakin vastuu tehdä viisaita päätöksiä terveyttä ja hyvinvointia edistävien ennaltaehkäisevien toimien jatkumiseksi hyvinvointialueella. Todella huomattavasti halvemmaksi tulee torjua ennalta, kuin maksaa runsaasti kustannuksia tuovia korjaavia toimia esimerkiksi erikoissairaanhoitoon.

 

Salme Nepponen (kesk.) (#346)

Aluevaaliehdokas, Tuusula

Hallintoa keventämällä euroja potilaiden tarvitsemaan hoitoon.

 

Keski-Uudenmaan hyvinvointialue tulee käytännössä muodostumaan nykyisestä KeuSote –Kuntayhtymän hallinnointialueesta. KeuSotesta on nyt saatu kokemuksia sekä hallinnoinnin, talouden, työntekijöiden että  palveluiden näkökulmista. Hyvää on saatu aikaan, kuten digitalisaation kehittämisessä ja jalkauttamisessa. Mutta on myös kompuroitu, kovastikin.  Asiakkaiden kokemana palvelut ovat karanneet yhä kauemmaksi, eikä alun perin hyvää tarkoittaneet yhteydenpitokeinot ole toimineet, sitä takaisinsoittoa ei vaan kuulu. Työntekijät ovat joutuneet uudenlaisten paineiden alle esimerkiksi palkkojen ja palveluiden harmonisointien takia. Resurssipula ei ole vain vallitsevan epidemian syytä.  Hallinnon mittakaava suhteessa alueen kokoon on näyttäytynyt raskaana ja taloudellisestikin kestämättömänä. KeuSoten syntyhistoriaan liittyy kuuden kunnan välisen yhteistyön rakentaminen ja kehittyminen. Jokainen omistajakunta piti ja vieläkin pitää kiinni omistansa. Kukapa sitä nyt saavutetuista eduista luopuisi. Hallinnoinnin ja johdon päällekkäisyyksiä on tulevalla hyvinvointialueella karsittava yhä edelleen. Ei kuitenkaan niin, että suorittavalle työntekijäportaalle valuu liikaa hallinnollisia tehtäviä, jolloin niihin käytettävä aika on pois potilastyöstä.

Byrokraattinen, hierarkiaan perustuva hallintomalli vain harvoin johtaa kehittävään ja innostavaan yhteistyöhön. Ylimmältä hallinnon tasolta vaikutetaan niihin malleihin, joiden avulla alemmilla tasoilla esimerkiksi potilaiden hoitoyksiköissä toteutetaan hyvää, laadukasta hoitoa. Yhteistyön ja jatkuvan vuorovaikutuksen merkitys ylimmän johdon, keskijohdon ja käytännön työtä tekevien välillä saadaan sujumaan, mikäli keskinäinen luottamus sekä ammattijohtajien, luottamushenkilöiden että työntekijöiden välillä onnistuu.

Organisaatiorakenteet ja työprosessit hallinnon eri kentillä on otettava tehostetusti kehittämisen kohteiksi, mutta ei niin, että ihmisten lähellä olevat tarpeelliset palvelut kärsivät.  Yksiköt ja kuntien alueet, kylät ovat keskenään erilaisia omine piirteineen. Mallit, jotka sopivat kaupunkikeskuksille eivät välttämättä menesty tai ole edes kustannustehokkaita maaseudulla.

 

Kun ylimmän tason hallintoa kehitetään ja karsitaan, esimerkiksi päällekkäisyyksiä pois ja kustannuksia alas, saadaan euroja sinne, missä niitä eniten tarvitaan. Euroja tulee suunnata turvaamaan potilaiden nopeaa hoitoon pääsyä, saamaan tarvitsemaansa hoitoa siellä ja sinne, missä sattuu. KeuSote:n palvelun sanotaan kuntayhtymän nettisivujen mukaan olevan asiakaslähtöistä. Asiakaskokemuksia kuunnellessa aina ei siltä ole vaikuttanut. Hyviä kokemuksia on, etenkin pienten terveysasemien ketteristä palveluista.

 

Hoitoketjujen saumaton yhteistyö potilaan parhaaksi vaatii ennen kaikkea toimivaa, ajantasaisen tiedon välittämiseen taipuvaa tietotekniikkaa eri toimijoiden välillä. KeuSote:lla on tällä hetkellä toistakymmentä erillistä pääjärjestelmää ja yli sata oheisjärjestelmää käytössä, jotka eivät välttämättä ”keskustele” sujuvasti  keskenään. Nopean, hyvän ja saumattoman hoitoketjun alkupäässä on usein pelastuspalvelun ensihoito. Tietojen siirto alkaa sieltä. Tai tietojen siirto alkaa perusterveydenhuollon sosiaali- ja/tai terveyspalveluista edeten tarvittaessa erikoissairaanhoitoon. Jatkossa mukaan pitää saada myös työterveyshuollot ja yksityiset toimijat, joiden palveluita hyvinvointialueen potilaat käyttävät. Hoitoketjujen keskeisenä osana on muistettava myös potilaiden lääkehuolto. Valtava ketjutus potilaan hyväksi tarvitaan, mikä onnistuu vain modernein tietoteknisin keinoin.

Tuosta seuraa tietysti kysymys siitä, mihin työntekijöiden aika menee, koneella vai potilaan luona?  Kasvokkain kohtaaminen on edelleen hoidon kulmakivi, vaikka avuksi ovat tulleet erilaiset tekniset apuvälineet. Vastuu palvelukokonaisuuksien laadusta ja hoitoketjujen toimivuudesta on lähellä ihmistä/potilasta, palveluja tuottavalla yksiköllä. Kattavan palveluketjun luominen ja siinä tietojen nopea viestintä on meitä kaikkia varten.

 

Toisiinsa linkittyvät ja toisiaan tukevat palvelut hoitoketjujen kaikilla tasoilla vaatii tulevilta hyvinvointialueen päättäjiltä tietoa. Sekä hallinnon keventäminen että hoitoketjujen rakentaminen vaatii saumatonta yhteistyötä hyvinvointialueen päättäjien ja käytännön toimijoiden välillä. Sitä kohti!

 

Sanna Takala, työterveyshoitaja (#363)

Salme Nepponen, psykoterapeutti, työnohjaaja (#346)

Tuusulan Keskusta